"Pakkohan sitä on patistella, muuten se ei tee mitään", ajattelee useampikin vanhempi ja luultavasti jo valmiiksi ärsyyntyneenä odottaa huomista etäkoulupäivää. Teini makaa, pelaa, maleksii, laahustaa, murahtelee ja tulee huoneestaan korkeintaan syömään. Hän syyttää, ärähtelee ja kieltäytyy kantamasta vastuuta. Nuoren parhaaksi tarkoitettu vanhemman puhe muuttuu riidaksi, väittelyksi ja JOO JOO! Tuttu juttu.
Näin parikymmentä vuotta teinejä opettaneena uskallan ehdottaa eräänlaista ihmiskoetta. Siihen voi osallistua kotiväki kaikissa niissä tuhansissa perheissä, joissa nuoren patistelu hommiin ja motin jahtaaminen on aiheuttanut jo aivan tarpeeksi kitkaa ja riitaa.
En siis missään tapauksessa väitä, että tämä on jokaisen nuoren kohdalla hyvä idea. Moni tarvitsee tukea yhdessä jos toisessakin asiassa eikä motivaation puuttuminen liity mitenkään hankalaan etäkoulutilanteeseen. Toisaalta; harvemmin yksikään lapsi on mennyt pilalle siitä, että vanhempi päästää vähän omia ohjiaan höllemmälle hetkellisesti.
Nyt, kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni teinin vanhempi itsekin huomaan, että oman kanssa tämä vasta mutkikasta onkin. Vaikka kuinka päättäisin olla patistelematta tai laukomasta tunnekuohun vallassa älyttömyyksiä, virheitä sattuu. Silloin ei auta kuin palata tilanteeseen rauhallisemmassa hetkessä. Siksi ehdottamani ihmiskoe on vaativa myös meille aikuisille.
Tämä ehdottamani kokeilu johtaa parhaimmillaan siihen, että nihkeä teini nousee ihan itse tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta. Jos niin käy, aktivoituu ja vahvistuu aivoista sellainen osa, josta on suunnattomasti hyötyä ja apua myöhemminkin elämässä. Antamalla nuorelle mahdollisuuden tehdä omat päätökset ihan itse avaat mahdollisuuden jollekin erinomaiselle ja hämmästyttävälle. Olet edelleen nuoren tukena ja autat eteenpäin, mutta toisenlaisessa roolissa kuin vielä viime viikolla.
Siksi, niin hurjalta kuin se kuulostaakin, on pitkän aikavälin lopputuloksen kannalta aivan sama jääkö muutamat läksyt tekemättä ja etätunnin opetukset hahmottamatta. Päättämällä jättää nuoren koulumenestys toissijaiseksi tavoitteeksi muutamaksi päiväksi tai vaikka kokonaiseksi viikoksi et tosiaankaan hylkää häntä tai laista velvollisuuksistasi vanhempana. Päinvastoin. Sinulle jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkein tärkeimpiin asioihin keskittymiseen; turvaa, ruokaa, lepoa ja läsnäoloa on oltava tarjolla oli koronaa tai ei.
Koronakaranteenin mustassa pilvessä on myös hopeareunus- on täysin mahdollista, että nuoret oppivat etäkoulussa hirveän tärkeitä asioita ja perheenjäsenet löytävät lähemmäs toisiaan ihan vaan siksi, että tilanne on mikä on.
Voi käydä myös niin, että kokeilu menee pieleen. Nuori ei tee kouluhommia sitäkään vähää kuin ennen ja mitään muutosta ei tapahdu. Minusta kannattaa silti kokeilla, sillä ainakin koko perhe saa ihan luvalla muutaman päivän taukoa kädenväännöstä. Kutsutaan tätä vaikka erätauoksi. Voitte sitten jatkaa taistoa myöhemmin, jos tarpeen on. Kannustan siinä tapauksessa ottamaan yhteyttä kouluun ja kysymään mitä kannattaisi tehdä. Vanhemman tehtävä ei ole edelleenkään toimia kotiopettajana.
2) Kerro mahdollisimman rauhallisesti ja lempeästi ilman suurta tunnelatausta nuorellesi, että asioiden pitää muuttua.
Voit kertoa, että mielestäsi on epäreilua, että joudut potkimaan häntä liikkeelle kouluhommissa. Jos tuntuu mahdolliselta kerro myös miten mahtavaa on olla tämän nimenomaisen henkilön "ihan vaan äiti/isä/vanhempi...". Älä lataa omaa tunnettasi tai väsymystäsi negatiivisen kautta nuoren päälle, mutta määritä roolisi tarkkaan. Et voi kaataa motivaatiota nuoren päähän, vaikka niin haluaisitkin. Kouluhommien aloittaminen on nuoren omalla vastuulla. Sinun vastuullasi on olla hänen apunaan ja tukenaan, mutta motiksi et voi muuttua.
3) Sano hyvin selkeästi, että et aio enää tulla hoputtamaan ja patistelemaan, mutta olet apuna ja tukena heti, kun nuori ottaa ensimmäisen askeleen sinua kohti.
4) Realiteetitkin kannattaa kerrata: karanteeni saattaa jatkua vielä pitkäänkin ja tilanne on kaikille outo. Kouluhommat pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. Jos niitä ei tee nyt, ne täytyy tehdä myöhemmin. Elämässä joutuu tekemään hommia myös ilman motia toisinaan. Älä jää liian pitkäksi aikaa näihin, sillä nuori luultavasti tietää ne jo.
5) Kannattanee toistaa vielä: tämä oli siis viimeinen kerta kuin hoputan, mutta olen tukena, jos tarvitset. Yhdessä tästä selvitään aivan varmasti.
6) Olisi mahtavaa, jos saisit vielä varmistettua, että viesti on vastaanotettu. Ei kannata kuitenkaan jäädä jankkaamaan "ymmärsitkö" tai "sovitaanko näin", sillä teini voi nyt olla suuren hämmennyksen vallassa. Otsalohkossa luultavasti sinkoilee ja reaktio voi olla mitä tahansa näennäisen välinpitämättömyyden ja massiivisen tunnereaktion välillä.
Ja sitten, niin rauhallisesti, lempeästi ja arvokkaasti kuin mahdollista; jätä nuori omiin oloihinsa. Jos mitään mistään ymmärrän, olet tekemässä nuorelle palvelusta etkä suinkaan hylkäämässä häntä tai jättämässä poloista lasta oman onnensa nojaan.
Tästä alkaakin aikuisen oma haaste. Nyt nimittäin pitäisi tosiaan olla hoputtamatta ja puuttumatta kouluhommiin useamman päivän ajan. Kannattanee laittaa itselleen tavoite. Pari päivää tai maksimissaan viikko kuulostaisi täältä kaukaa katsoen sopivalta koeajalta.
Kaikenlainen muista asioista jutteleminen ja yhteinen puuhailu nuoren kanssa on erittäin suotavaa edelleen. Myös yleiskeskustelu koronasta, karanteenista ja näiden nostattamista tunteista on tärkeää. Mutta älä mainitse sanallakaan koulua, ellei nuori itse ota sitä puheeksi.
Saattaa tapahtua ihme. Vastuu kääntyy nuorelle itselleen. Ole herkillä- jo se, että teini tulee huoneestaan, rysäyttää kirjat eteesi ja sanoo "auta sitte!!!!" on mahtava tapahtuma ja siitä on syytä olla iloinen. Edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole samantien jättää omaa työtäsi tai mitä ikinä olitkaan tekemässä ja tyhtyä kotiopettajaksi, mutta anna nuoren ymmärtää, että olet hänestä ylpeä ja autat hetken kuluttua, kun sinulle sopii.
Ensimmäiseksi voisitte ottaa yhdessä yhteyttä opettajaan ja kertoa, että täällä ollaan valmiina ryhtymään hommiin, mutta jäi aika monta päivää väliin. Opettajalla toivottavasti on sen verran pelisilmää, että hän ymmärtää tilanteen ja osaa vinkata miten nuori pääsee alkuun ilman, että niskaan kaatuu kaikki väliin jääneet tehtävät.
Voimia ja onnea matkaan. Kerro ihmeessä miten kävi! Jos haluat näinä someaikoina osoittaa solidaarisuutta niille tuhansille ja tuhansille perheille, jotka käyvät kanssasi aivan samaa vääntöä; pistä sana kiertämään.
Terveisin
Ope
PS. Lienee itsestäänselvää, mutta sanonpa kuitenkin; sinä tunnet lapsesi ihan eri tavalla kuin minä tai yksikään opettaja. On tärkeää, että luotat omaan harkintakykyysi. Tämä on yhdenlainen ehdotus monen muun reagointitavan seassa, ei ainoa oikea tapa. Meillä opettajilla on "takataskussa" vaikka ja minkälaisia tapoja ohjailla nuoria murrosiän läpi ja tämä on yksi, jonka olen todennut toimivan yllättävän usein.
Näin parikymmentä vuotta teinejä opettaneena uskallan ehdottaa eräänlaista ihmiskoetta. Siihen voi osallistua kotiväki kaikissa niissä tuhansissa perheissä, joissa nuoren patistelu hommiin ja motin jahtaaminen on aiheuttanut jo aivan tarpeeksi kitkaa ja riitaa.
En siis missään tapauksessa väitä, että tämä on jokaisen nuoren kohdalla hyvä idea. Moni tarvitsee tukea yhdessä jos toisessakin asiassa eikä motivaation puuttuminen liity mitenkään hankalaan etäkoulutilanteeseen. Toisaalta; harvemmin yksikään lapsi on mennyt pilalle siitä, että vanhempi päästää vähän omia ohjiaan höllemmälle hetkellisesti.
TAUSTAA
Nuorena opettajana väittelin loputtomiin oppilaiden kanssa. Oppilaat pistivät hanttiin ja minä yritin vääntää takaisin. En antanut periksi ennenkuin nuoren väitteet menivät aivan kohtuuttomuuksiin enkä tosiaankaan selvinnyt tilanteista ilman tunnekuohuja ja harkitsemattomia sanoja. Hermonsa menetti oppilaiden lisäksi myös ope ja nuori saattoi jopa hymyillä voitonriemuisesti väittelyn päätteeksi.Viisas koulukuraattori neuvoi tuoretta epätoivoista opettajaa: "Ei murrosikäistä kannata haastaa siinä kumpi on parempi murrosikäinen. Nuori voittaa joka kerta, hän harjoittelee ihan joka päivä! Sinun tehtäväsi on vetää rajoja, seistä rinnalla ja olla samalla puolella. Aikuisella on mahdollisuus ymmärtää otsalohkon ja mantelitumakkeen keskeneräisyys ja tilanteen herkkyys, murrosikäisellä ei. Tue, mutta älä anna nuoren määritellä rooliasi."Otin ohjeen vastaan, onneksi. Opettajan työ muuttui kertaheitolla paljon helpommaksi.
Nyt, kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni teinin vanhempi itsekin huomaan, että oman kanssa tämä vasta mutkikasta onkin. Vaikka kuinka päättäisin olla patistelematta tai laukomasta tunnekuohun vallassa älyttömyyksiä, virheitä sattuu. Silloin ei auta kuin palata tilanteeseen rauhallisemmassa hetkessä. Siksi ehdottamani ihmiskoe on vaativa myös meille aikuisille.
Aivomyrsky
Murrosikäisen aivoissa tapahtuu hienoja, vaikeita ja vaativia asioita aivan koko ajan. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta voi lukea lisää siitä mellastuksesta, jonka läpi yläkouluikäinen taistelee tietään. Aivoissa todella sinkoilee ja myrskyää ja se selittää monta asiaa. On oleellista aktivoida niitä osia, joiden toivotaan vahvistuvan.Tämä ehdottamani kokeilu johtaa parhaimmillaan siihen, että nihkeä teini nousee ihan itse tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta. Jos niin käy, aktivoituu ja vahvistuu aivoista sellainen osa, josta on suunnattomasti hyötyä ja apua myöhemminkin elämässä. Antamalla nuorelle mahdollisuuden tehdä omat päätökset ihan itse avaat mahdollisuuden jollekin erinomaiselle ja hämmästyttävälle. Olet edelleen nuoren tukena ja autat eteenpäin, mutta toisenlaisessa roolissa kuin vielä viime viikolla.
Siksi, niin hurjalta kuin se kuulostaakin, on pitkän aikavälin lopputuloksen kannalta aivan sama jääkö muutamat läksyt tekemättä ja etätunnin opetukset hahmottamatta. Päättämällä jättää nuoren koulumenestys toissijaiseksi tavoitteeksi muutamaksi päiväksi tai vaikka kokonaiseksi viikoksi et tosiaankaan hylkää häntä tai laista velvollisuuksistasi vanhempana. Päinvastoin. Sinulle jää enemmän aikaa ja energiaa kaikkein tärkeimpiin asioihin keskittymiseen; turvaa, ruokaa, lepoa ja läsnäoloa on oltava tarjolla oli koronaa tai ei.
Koronakaranteenin mustassa pilvessä on myös hopeareunus- on täysin mahdollista, että nuoret oppivat etäkoulussa hirveän tärkeitä asioita ja perheenjäsenet löytävät lähemmäs toisiaan ihan vaan siksi, että tilanne on mikä on.
Voi käydä myös niin, että kokeilu menee pieleen. Nuori ei tee kouluhommia sitäkään vähää kuin ennen ja mitään muutosta ei tapahdu. Minusta kannattaa silti kokeilla, sillä ainakin koko perhe saa ihan luvalla muutaman päivän taukoa kädenväännöstä. Kutsutaan tätä vaikka erätauoksi. Voitte sitten jatkaa taistoa myöhemmin, jos tarpeen on. Kannustan siinä tapauksessa ottamaan yhteyttä kouluun ja kysymään mitä kannattaisi tehdä. Vanhemman tehtävä ei ole edelleenkään toimia kotiopettajana.
Paussi Patistelulle- haasteen askeleet:
Ennen aloittamista ota yhteyttä kouluun. Oman koulun opettajilla saattaa olla viisaampia vinkkejä ja painavaa sanottavaa asiaan. Luultavasti ope ymmärtää.
Muista myös, että koulun velvollisuus on ilmoittaa myös yhteisen sopimisen jälkeen, jos oppilas on pois tunnilta tai ei tee tehtäviään. Viestin voi tulkita jokseenkin neutraaliksi ilmoitukseksi eikä syytökseksi, kun koti ja koulu ovat samalla kartalla.
Sopivana hetkenä haaste käyntiin:
1) Kysy nuoreltasi mahdollisimman rauhallisesti milloin hän on ajatellut aloittaa kouluhommien tekemisen. Jos vastaus on "kohta", murahdus tai "emt" tai oikeastaan ihan mikä vaan paitsi "nyt", jatka:2) Kerro mahdollisimman rauhallisesti ja lempeästi ilman suurta tunnelatausta nuorellesi, että asioiden pitää muuttua.
Voit kertoa, että mielestäsi on epäreilua, että joudut potkimaan häntä liikkeelle kouluhommissa. Jos tuntuu mahdolliselta kerro myös miten mahtavaa on olla tämän nimenomaisen henkilön "ihan vaan äiti/isä/vanhempi...". Älä lataa omaa tunnettasi tai väsymystäsi negatiivisen kautta nuoren päälle, mutta määritä roolisi tarkkaan. Et voi kaataa motivaatiota nuoren päähän, vaikka niin haluaisitkin. Kouluhommien aloittaminen on nuoren omalla vastuulla. Sinun vastuullasi on olla hänen apunaan ja tukenaan, mutta motiksi et voi muuttua.
3) Sano hyvin selkeästi, että et aio enää tulla hoputtamaan ja patistelemaan, mutta olet apuna ja tukena heti, kun nuori ottaa ensimmäisen askeleen sinua kohti.
4) Realiteetitkin kannattaa kerrata: karanteeni saattaa jatkua vielä pitkäänkin ja tilanne on kaikille outo. Kouluhommat pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. Jos niitä ei tee nyt, ne täytyy tehdä myöhemmin. Elämässä joutuu tekemään hommia myös ilman motia toisinaan. Älä jää liian pitkäksi aikaa näihin, sillä nuori luultavasti tietää ne jo.
5) Kannattanee toistaa vielä: tämä oli siis viimeinen kerta kuin hoputan, mutta olen tukena, jos tarvitset. Yhdessä tästä selvitään aivan varmasti.
6) Olisi mahtavaa, jos saisit vielä varmistettua, että viesti on vastaanotettu. Ei kannata kuitenkaan jäädä jankkaamaan "ymmärsitkö" tai "sovitaanko näin", sillä teini voi nyt olla suuren hämmennyksen vallassa. Otsalohkossa luultavasti sinkoilee ja reaktio voi olla mitä tahansa näennäisen välinpitämättömyyden ja massiivisen tunnereaktion välillä.
Ja sitten, niin rauhallisesti, lempeästi ja arvokkaasti kuin mahdollista; jätä nuori omiin oloihinsa. Jos mitään mistään ymmärrän, olet tekemässä nuorelle palvelusta etkä suinkaan hylkäämässä häntä tai jättämässä poloista lasta oman onnensa nojaan.
Helppoa ei tule olemaan, varsinkaan aikuiselle
Tästä alkaakin aikuisen oma haaste. Nyt nimittäin pitäisi tosiaan olla hoputtamatta ja puuttumatta kouluhommiin useamman päivän ajan. Kannattanee laittaa itselleen tavoite. Pari päivää tai maksimissaan viikko kuulostaisi täältä kaukaa katsoen sopivalta koeajalta.
Kaikenlainen muista asioista jutteleminen ja yhteinen puuhailu nuoren kanssa on erittäin suotavaa edelleen. Myös yleiskeskustelu koronasta, karanteenista ja näiden nostattamista tunteista on tärkeää. Mutta älä mainitse sanallakaan koulua, ellei nuori itse ota sitä puheeksi.
Saattaa tapahtua ihme. Vastuu kääntyy nuorelle itselleen. Ole herkillä- jo se, että teini tulee huoneestaan, rysäyttää kirjat eteesi ja sanoo "auta sitte!!!!" on mahtava tapahtuma ja siitä on syytä olla iloinen. Edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole samantien jättää omaa työtäsi tai mitä ikinä olitkaan tekemässä ja tyhtyä kotiopettajaksi, mutta anna nuoren ymmärtää, että olet hänestä ylpeä ja autat hetken kuluttua, kun sinulle sopii.
Ensimmäiseksi voisitte ottaa yhdessä yhteyttä opettajaan ja kertoa, että täällä ollaan valmiina ryhtymään hommiin, mutta jäi aika monta päivää väliin. Opettajalla toivottavasti on sen verran pelisilmää, että hän ymmärtää tilanteen ja osaa vinkata miten nuori pääsee alkuun ilman, että niskaan kaatuu kaikki väliin jääneet tehtävät.
Voimia ja onnea matkaan. Kerro ihmeessä miten kävi! Jos haluat näinä someaikoina osoittaa solidaarisuutta niille tuhansille ja tuhansille perheille, jotka käyvät kanssasi aivan samaa vääntöä; pistä sana kiertämään.
Terveisin
Ope
PS. Lienee itsestäänselvää, mutta sanonpa kuitenkin; sinä tunnet lapsesi ihan eri tavalla kuin minä tai yksikään opettaja. On tärkeää, että luotat omaan harkintakykyysi. Tämä on yhdenlainen ehdotus monen muun reagointitavan seassa, ei ainoa oikea tapa. Meillä opettajilla on "takataskussa" vaikka ja minkälaisia tapoja ohjailla nuoria murrosiän läpi ja tämä on yksi, jonka olen todennut toimivan yllättävän usein.
Kommentit
Lähetä kommentti