Etäkoulu jatkuu; kuohuva lupaus

Kuuntelen pääministerin rauhallista puhetta ja minua kylmää, vaikka uutiset ovat odotettuja.

Etäkoulu jatkuu vielä kuusi viikkoa. Ainakin.

Tämä tarkoittaa sitä, että koulun rooli kriisin keskellä on otettava vielä kerran mietintään ihan pohjia myöten.
Opetusta ei keskeytetä, ja se on minun mielestäni aivan oikea päätös. Sen sijaan on entistä tärkeämpää ymmärtää mitä peruskoulu etäopetuksena oikein on. Se ei nimittäin ei voi olla opetusta sellaisena, kuin aikuisten etäopetus on totuttu näkemään. Meidän täytyy  löytää tapa, joka säilyttää peruskoulun turvan, tuen, rytmin ja roolit niin, että nuorten arkipäivä pysyy hallinnassa. Ja samaan aikaan täytyy etsiä yhteiset linjat, joilla työmäärä järkeistyy ja oppilaiden osaaminen pääsee esiin.
Tästä kollegan tekstistä löytyy hienosti OPSin osa, jonka on nyt noustava keskiöön. Nykyinen opetussuunnitelmamme on kaunis, jos sen annetaan sitä olla. Tunnetaitojen harjoitteleminen on erityisen tärkeää, arvokasta ja mahdollista juuri nyt.

Raivo nousee

Tiedotustilaisuuden lopulla toimittaja on huolissaan peruskoulutuksen tehokkuudesta ja kyselee voisiko koulu alkaa aiemmin syksyllä.  Minun sykkeeni nousee turhautumisesta ja ammattiylpeyden ytimen heilahduksesta. Kiroan yksin ääneen.
Nuoret ja lapset oppivat niin paljon elämästä ja ihmisyydestä ihan vain käymällä läpi tätä aikaa ja kriisiä, että on käsittämätöntä olla huolissaan OPSin tiedollisista tavoitteista.
KAIKKI Suomen puoli miljoonaa peruskoululaista käy nyt sellaista elämänkoulun tehokurssia, että meidän yksiselitteinen päätehtävämme on auttaa heidät tästä läpi ja samalla kääntää uhka mahdollisuudeksi toisenlaiseen oppimiseen. Toisaalta auttamiseen ja rinnalla kulkemiseen kuuluu ihan se tavallinen koulu ja sen tuttuus. On matikkaa ja hissaa ja läksyjä ja liikunnan videoita. On aikaisia aamuja ja ärsyttäviä luokkatovereita ja kaikkea sitä, mitä aina. Mutta on myös aivan uudenlainen tilanne; säikähteet vanhemman silmät, uhkaavat uutiset, kauhukuvat somessa ja kielto tavata kavereita.

Perheiden ja opettajien täytyy voida jakaa voimavaransa niin, että prioriteetit ovat kunnossa ja ihmisyys on ensimmäinen kriteeri päätöksiä tehdessä.

Kuva on vanha oppilastyö ja esimerkki tunnetaidoista,
joita koulussa myös harjoitelllaan

Lupaus

Tänä iltana olen erityisen tietoinen siitä, että perheiden tilanne on vaativa eikä se pelkillä kiitoksilla ja tsemppiviesteillä helpotu.
Kodeissa ja etäkouluissa on odotettavissa suuria tunneaaltoja, kärjistynyttä käytöstä ja kiristynyttä tunnelmaa. Murrosikäisen tapa reagoida asioihin vahvasti, joskus hallitsemattomasti ja usein itsekeskeisesti ja mustavalkoisesti ei ole kadonnut mihinkään.

Meidän täytyy pystyä nyt nopeasti varmistamaan, että emme toimillamme ainakaan huononna tilannetta. Päinvastoin. Yhteistyö kotien, koulujen ja kaikkien muiden nuoren elämään liittyvien toimijoiden välillä on oltava avointa ja kannustavaa.
Ainakaan emme toivo sitä, että kodin ja koulun väliin ratkeaa kuilu, kun emme ymmärrä toisiamme ja toistemme tilannetta.

Kannustan olemaan yhetydessä opettajaan ja kouluun, mikäli tilanne kotona on hankala. Yhdessä voimme sopia tavoitteista, tarttua haasteisiin ja tarvittaessa etsiä apua. Tämä ei ole testi, jossa parhaan numeron saa se, joka pärjää pisimpään yksin.

Ministeri kiitti perheitä jaksamisesta ja joustamisesta. Voitte olla varmoja, että ainakin meillä lähtee rattaat rullaamaan ja pyrimme hoitamaan oman tonttimme kaikella sillä ammattiylpeydellä ja viisaudella, joka Ruusuvuoren erinomaisesta koulusta Vantaan Korsossa löytyy.
Kodit eivät jää yksin teiniensä kanssa.

Terveisin

Edelleen kuohuva, mutta juuri nyt erityisen ammattiylpeä ja arvonsa tunteva ope


PS. Mummini kertoi usein kuinka sai ylioppilaslakin erityisjärjestelyin
keväänä, jona sota alkoi. Varmaankin silloin nuorta mieltä harmitti, kun juhlia ei tullutkaan. Mutta eläkkeeltä katsellen oli juhlien väliin jääminen lopulta osa omaa historiaa, omaa ymmärrystä ja perspektiiviä, joka teki mummista sen vahvan naisen, joka hän oli.

Jo nyt ehdotan: mikäli lakkiaisia ja kevätjuhlia ei tänä vuonna voida pitää, otetaan tilanne haltuun mahdollisuutena tehdä jotakin historiallista. Järjestetään niin, että kevätjuhlapäivänä tiettynä kellonaikana Suvivirsi kaikuu kaikkialla, ikkunoista ja parvekkeilta. Yhtenä vahvana äänenä.
Sitä voisi kiikkustuolissa muistella ja lapsenlapsilleen kertoilla. Sekin aika koittaa vielä.