Ensin kerron ilouutisen kaikille teille pienempien lasten vanhemmille, jotka kauhulla katsotte kevättä kohti. Etäkoulu jatkunee, mutta valoa on näkyvissä ja äänenne on kuultu! Kuulin nimittäin hyvin luotettavalta taholta, että Opetushallitusta myöten vanhempien hätä ja kypsyysaste on nostettu asialistalle ja käsittelyyn jo tänään.
Kiitos siis kaikille selkeäsanaisille kommentoijille facebookissa ja epäilemättä monella muullakin kanavalla. Ei ole jäänyt viesti ymmärtämättä. Nostan tähän yhden omista suosikeistani. Siinä kuuluu kaikinpuolinen välittäminen ja kova yrittäminen niin selvästi läpi, että ihan liikuttaa.
"Alakoulujutut menee ainakin ihan päin persettä jos ei itse ole koko aikaa hoitamassa asioita.Täytyisi saada palkkaa että hoitaa 3 luokkalaisen tekemään läksyt(se ei ole ongelma vaan se että sitä täytyy koko aika katsoa että tehtävät menee kuten kuuluu) ja että hän myös käyttää ajan siihen kouluun eikä ala haaveilla kesken tekemisen.Aivan perseestä ja jos ei vaimo jaksaisi hoitaa niin sanoisin että ihan sama jos jää luokalle sen takia että on joku helvetin essee tekemättä tai on tehty väärin.Tytti jos näkee tämän niin hattua nostan että jaksaa jokapäivä hoitaa asian kunnialla loppuun. Minusta ei olisi ellen saisi siitä palkkaa ja ottaisi sitä työksi hoitaakseni.Läksyjäkin tulee niin helvetisti hoidettavaksi minun mielestäni kun samalla pitäisi eskari ikäistä viihdyttää ja alle 3wee kaiken tutkijaa koittaa saada antamaan rauha koululaiselle. Aamen *erkele
Just niin! Tosin aamen on tästä vielä kaukana, epäilen. Mitään salamakonstia ei ole. Olen ehdottanut itseäni paljon viisaammille ihmisille jonkinlaisen selkeän ohjeistuksen laatimista; jos lapsen etäkoulu ei lähde sujumaan, mitä teen? Kehen otan yhteyttä missäkin asiassa, milloin ja missä järjestyksessä? Toivoakseni ohjeistus näkee päivänvalon pian. Linkkaan ja vinkkaan heti, kun niin käy. Senkin tiedän, että suuri osa maan opettajista miettii päät suhisten juuri nyt miten tämä jättiläismäinen digiloikka saa mahdollisimman komean ja turvallisen alastulon maanpinnalle. Moni koulu kiitää vielä ilmassa tasapainoa hakien.
Ikävä kyllä alakoulun tilannetta en omakohtaisesti tunne enkä voi kuin toivottaa voimia kaikille vanhemmille!
Yläkoulusta sentään jotain jo tiedänkin.
Perunamuusilla yhteisymmärrystä
Tänään olin aikeissa postata aiheesta "Moti nolla- pakkohan sitä on patistaa". Piti kerrata otsalohkon rakenne ja murrosiän aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset muutokset ja kirjoittaa harkittu ja viisas teksti, joka tarjoaisi loistavia vinkkejä ja uskoa tulevaan kaikkien nihkeiden teinien koteihin.
Suunnitelmaksi jäi. Kävi nimittäin niin, että kun itse eilen patsastelin valokuvissa, ihmettelin nykymedian salamannopeaa toimintaa ja hämmästelin positiivisen palautteen määrää, ryhtyi oma teinini varsin kiukkuiseksi. Syykin selvisi. Kun jo suurkasvattajaksi itsensä tunteva äiti ohjeisti Helsingin Sanomissa vanhempia pitämään huolta lastensa perustarpeista, oli oma teini syönyt lounaaksi kaupasta ostamansa eineskääretortun. Keittiön pöydällä oli vain muovikääreet jäljellä todisteena surkeasta ateriasta.
Piti vaihtaa suunnitelmaa. Illalla ahmimme molemmat perunamuusia niin, että unohdimme hengittää suupalojen välissä. Vedimme happea yhtäaikaa viimetingassa ja se sentään nauratti kumpaakin täydellisessä yhteisymmärryksessä.
Otsalohkot saavat nyt hoitaa itsensä vielä hetken.
Tärkeimmät edellä, ihmiset! Kyllä se siitä.
Terveisin,
Ope (ent. suurkasvattaja)
Kommentit
Lähetä kommentti